Käsitteet malli ja mallinnus.
Malli on ihmistä (siis meidän rajoittunutta tietokapasiteettia varten) tehty pelkistys valitusta osasta todellisuutta. Tässä on siis kaksi avainsanaa 1) pelkisty (hienommin abstraktio) ja todellisuus.
Ensimmäinen ”mallinnuksen” sekaannus yleisessä kielenkäytössä näyttää liittyvän heti tähän käsitteeseen ”malli”. Aloittakaamme siitä mitä malli ei ole. Matemaattinen yhtälö tai yhtälöryhmä olipa siinä mitä tahansa matemaattisia elementtejä ei sellaisenaan koskaan voi olla malli. Yhtä vähän kielen kielioppi voi olla malli. Malli siis on joillakin sovituilla säännöillä tehty pelkisty –siis yksinkertaistus todellisuuden osasta.
Nämä pelkistyksen säännöt ovat siis mallin rakennuselementtejä eivätkä ne ole malli. Tällainen sääntö saattaa sisältää esim. matemaattisen yhtälön, mutta tulkita on yhtä kuin malli. Seuraava on yhtälö: v*t=s.
Tämä yhtälö voi toimia keskinopeuden mallina. Tästä tekee mallin seuraava toteamus: Yhtälössä s edustaa matkaa, t edustaa aikaa ja v keskinopeutta. Näin meillä on keskinopeuden pelkistyksen malli.
Liikkuvan kappaleen keskinopeus annettuna aikana on hyvin korkean tason abstraktio. Se siis selittää koko todellisuuden tapahtumasta erinomaisen vähän.
Koko tämä tematiikka on käsitelty laajasti ja ehkä parhaana yhteenvetona tästä aiheesta kehottaisin itse kutakin kääntymään Ludwig Wittgensteinin puoleen ja lukemaan: Tractatus logico-philosophicus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tractatus_logico-philosophicus
(Logisch-philosophische Abhandlung, 1921).
Hän käyttää esimerkkinä mittanauhaa ja toteaa, että mittanauhalla ei ole semanttista sisältöä. Se on sopimus tai sääntö – siis eräänlainen ymmärtämisen rakenne. Malliksi se muuttuu kun mittanauhan reuna koskettaa todellisuutta ja kertoo kappaleen pelkistyksen –siis sen mitan annettuun suuntaan.
Sovelluskehityksen mallit
Puhun operatiivisista ohjausjärjestelmistä. Tähän tarvitaan malleja, joiden avulla ohjaus onnistuu. Tällaisia malleja voisi kutsua simulaatiomalleiksi. Siis malli on laadittu niin, että se matkii todellisuutta mahdollisimman tarkasti. Kun todellisuudessa sattuu ilmiö, joka muuttaa kohdetodellisuutta, niin tätä vastaava muutos toteutuu mallissa kyseisen käynnistysilmiön vastineella.
Huonoja ja hyviä malleja
Yleistäen voi sanoa, että mitä yksinkertaisempi mallin laatimisen säännöstö on sitä pelkistetymmän (abstraktimman) osan todellisuudesta saa.
Yksinkertaiset aikamallit
Nämä mallit esiintyvät monilla nimillä: prosessimalli, aktiviteettikaavio, vuokavio käyttötapaus vain muutaman mainitakseni. Mallinnuksen ainoa rakennesääntö on määritä tapahtumia ja osoita tapahtumien välinen aikajärjestys. Sääntö on niin yksinkertainen että sitä on lähes mahdoton rikkoa! Niinpä mallien sisällöt voivat olla melkeinpä mitä tahansa! Näin malli siis selittään tapahtumien jonkinlaisen ajallisen peräkkäisyyden ja kaikki muu onkin sitten sattumaa.
Kaksi mallia
Tätä mallinnusta on terästetty tekemällä toinen tästä mallista riippumaton rakennemalli, kuten ER-malli. Kahden mallin lähestymisessä on seuraava pulma: malli selittää toiminnan ja rakenteen, mutta näiden mallien vuorovaikutus –siis yhtyeenliittäminen - käy mallien kasvaessa hyvin nopeasti mahdottomaksi.
Oliomalli
Oliomalli on edellisen mallityypin jalostunut muoto (ja muuten kehitettiin juuri eo. ongelman ratkaisemiseksi). Tässä mallissa lähdetään hyvin todellisuusvetoisesti ja todetaan, että todellisuus koostuu hyvin itsenäisistä agenteista (mallissa olioista) näiden keskinäisistä riippuvuuksista ja vuorovaikutuksista. Näin tässä yhdistetään orgaanisesti edellisen kahden mallin tapaukseen verrattuna sekä rakenne että toiminta nyt yhteen malliin. Kun sovelluksen toteutukseen käytetään loogista 3-kerrosjakoa ja toteutus tapahtuu oliokielellä, ollaan tämän hetken tietämyksen kompleksisuusminimissä. Tällä hetkellä voin osoittaa väitteen todeksi Stuart Kauffmania mukaillen.
Tämä on juuri mallilähtöistä sovelluskehitystä. Tähän liittyy ketterä inkrementaalisuus ja generointi luontevina jatkeina.
XLM ei todellakaan riitä simulaationmallien säännöksi, ellei sitten simuloida pelkästään hierarkiarakenteita. Mallit ovat silloin kaikki organisaatiokaavioita ja toiminnallisuutta mallilla ei ole ollenkaan! En myöskään ymmärrä mitenkään mitä tarkoitetaan ”semanttisilla” malleilla. Kuten olen kuvannut muunlaisia todellisuuden malleja EI VOI olla olemassa. Ainoastaan jotain todellista voi yksinkertaistaa!
Tästä syystä aikoinaan perustin OlioOSY:n. Jäin ajatuksineni vähemmistöön ja sitten ehdotin ”nimenmuutosta” MallinnusOSYyn. Minulle koko ajan nämä kaksi ovat käytännössä sama asia.
ja blogini: http://jukkatamminen.wordpress.com/
No comments:
Post a Comment