Pilvipalvelujen anatomiaa

Pilvipalvelut termi herättää edelleen hämmennystä. Käsite ei ole tarkkarajainen vaan mieluumminkin epämääräinen ja eri puhujat antavat sille toisistaan poikkeavia merkityksiä.

Pilvipalvelut alkoivat laajamittaisesti joskus 2000-luvun alussa. Hyvin pian niitä tarjottiin sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Pilvipalvelun ytimessä on verkossa sijaitseva kovalevy, joka tarjotaan asiakkaan käyttöön. Ensimmäisiä maksuttomia tällaisia oli Dropbox. Muita tällaisia ovat lisäksi esimerkiksi Google Drive, OneDrive. Näissä palveluissa asiakas voi asentaa pienen sovelluksen, joka toimii tiedostoselaimella ja samalla kopioi tähän kansioon sijoitetut tiedostot verkkolevylle. Tätä toimintaa kutsutaan synkronoinniksi. Näitä palveluita voi käyttää myös verkkoselaimella ja silloin paikallisia kopioita ei synny. Nuo kolme palvelua tarjoavat maksutonta tallennustilaa seuraavasti Dropbox 2Gt, OneDrive 5Gt ja Google Drive 15 Gt. Jos talletus ylittää nämä määrät, tilasta peritään maksua. (kts. tarkemmin https://bit.ly/2F72Osg ). 

Näiden oheen on sitten kehitetty laajennuksia. Hyvä esimerkki on Googlen toimistopalvelut: Docs, Sheets, Slides ja  Forms. Näiden sovellusten tuotokset talletetaan Google Drive:iin.
Tämän lisäksi sovelluksessa voi jakaa tiedostot muiden käyttäjien kanssa ja jopa muokata niitä samanaikaisesti usean käyttäjän toimesta. Tälle Googlen tarjonnalle on vastine Microsoftilla: Office, jonka saa myös mobiililaitteisiin.

Google nimeää pilvipalveluikseen myös sähköpostin, kalenterin ja kuvat. Googlen kuvat ja kalenteri sopivatkin yllä olevaan määritelmään. Sähköposti on mielestäni sillä rajalla ja sähköpostilla on pitkä historia, ennen kuin kukaan puhui mitään pilvestä.

Pilvi-käsitettä käytetäänkin aika ajoin synonyyminä verkkopalveluille. Mielestäni tämä erottelu tuo käsitteisiin selkeyttä. 

Ihmiskoe nimeltä FaceBook

Tämä pohdinnan käynnisti hyvä kaksiosainen amerikkalainen dokumentti Ulkolinja: Facebook-dilemma ( alkup. Frontline ) https://areena.yle.fi/1-4590224 .

Koko somen kehitys 2010-luvulta lähtien kiteytyy FaceBookin vaiheissa. (Tästä eteenpäin FB).

FB syntyi pienen yliopiston opiskelijayhteisön tarpeisiin pitää paremmin yhteyttä toisiinsa. Uusi teknologia - lähinnä älypuhelimet ja tabletit - mahdollistavat aivan uudenlaisen ennen kokemattoman mahdollisuuden hyvin läheiseen reaaliaikaiseen yhteyteen. Tässä teknologian imussa syntyi FB, Twitter, Instagram ja paljon muita samankaltaisa. Esimerkiksi Twitterissä leviävät sekä hyvät mutta varsinkin huonot uutiset kulovalkean tavoin.

FB:n kaverikonsepti toi ihmisille ensi kertaa virtuaaliyhteisön - digitaalisen torin - kaikkien ulottuville varsinkin paikasta riippumatta. Tämä on kiistatta hyvä asia.

FB:n on kuitenkin amerikkalainen yksityinen yhtiö ja sen tarkoitus on tehdä omistajilleen rahaa. Kuten dokumentista ilmenee varsin pian FB:lle selvisi, että pelkkien yhteisöjen mahdollistaminen - vaikkakin maailmanlaajuisesti - ei kasvattanut omistajien voittoja tarpeeksi nopeasti. Tähän tarpeeseen tulivat sitten peukutus ja käyttäjien henkilöprofiilien myynti kaiken maailman markkinoille. Tämä antoi helpon tavan tietää mitkä asiat itse kutakin käyttäjää miellyttää ja houkuttelee. Näin käyttäjistä alkoi pian piirtyä varsin tarkka persoonallisuus kuva. FB alkoi ruokkia tätä ominaisuutta kehittämällä algoritmin, joka suuntasi yksilön uutisvirtaa näiden mieltymysten mukaan ja käyttäjämäärät ja klikkaukset kasvoivat ja rahaa tuli. Samalla suuri peukutusten määrä hyväili kunkin käyttäjän itsetuntoa ja niitä ryhdyttiin metsästämään. Kehittyi aika jolloin ihmisten luonnollinen kaveripiiri julkaisi elämästään paljon ja ihmiset peukuttivat niitä, mutta tätä ei kestänyt kovin kauaa.

Uutisvirran voimakas ohjaaminen mieltymysten suuntaa synnytti uuden ilmiön: sosiaaliset kupla tai kuppikunnat. Nopeasti samanmieliset muodostivat ringin ja kehuvat toinen toisiaan ja yhteisiä aatteita. Tässäkään ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun kaikki populistiset liikkeet ovat kautta aikain hyödyntäneet tätä ominaisuutta yhdistettynä yhteiseen viholliseen ja uhkaan.

Tämän seurauksena sitten syntyi Tunisian kansannousu ja seuraavaksi samanlainen ilmiö Egyptissä, jossa Mubarak syöstiin mielenosoituksin vallasta. Tästä käynnistyi arabikevät. Pian kuitenkin sekä Egyptissä että muualla pienehköt mutta voimakas ääniset ääriryhmät kaappasivat tilanteen ja alkoi kaikkien “vääräuskoisten” vaino.

Ilmiö levisi Syyriaan, Intiaan, Pakistaniin ja osittain tämän avulla syntyi Isis, joka surmasi ja terrorisoi laajoja ihmisjoukkoja. Viimeinen FB vaino tapahtui Myanmarissa, jossa hindunationalistit tappoivat n. 7000 muslimi vähemmistöön kuuluvaa ja ajoi maanpakoon 700 000.

Samoin FB:tä hyödyntäen syntyi valeuutisia tuottavia ryhmiä. Näiden tarkoituksena oli synnyttää eripuraa ja kaaosta. Trumpin vaalikampanja oli malliesimerkki siitä, miten brittiyhtiö Cambridge Analytica sai käyttöönsä 50 milj amerikkalaisen profiilit ja masinoi Trumpin voiton. Sittemmin tuon yhtiön toiminta on lopetettu. Mukana auttamassa oli myös Venäjän trollitehdas, joka tuotti valeuutisia Trumpin kampanjan tukemiseksi.

Oleellista tässä on se, että FB ei katso olevansa mitenkään vastuussa näistä ilmiöistä, vaikka toiminnan maailmanlaajuiset seuraukset ovat hirvittäviä. Ohjelman suomenkielinen nimi dilemma viittaa ristiriitaan, joka syntyy kun ansaintalogiikka on suuri määrä klikkauksia. Jos FB puuttuu voimakkasti valeuutisiin ja vihan lietsontaan ja estää sen on selvää, että nämä äänekkäät ääriryhmät jättävät FB:n ja klikkausten määrä laskee huomattavasti.

Aivan viime aikoina on tullut useita uusia tietoja FB:n tavasta jakaa käyttäjätietoja hyvin avokätisesti erilaisille yhteisöille. On kiinnostavaa seurata mihin tämä kaikki johtaa. Tällä hetkellä havaitaan, että FB:n käyttäjäluvut ovat laskussa ja samoin FB:n osakkeen arvo.

Suosittelen dokumentin katsomista. Se on silmiä avaava kokemus.

Google-tilin hallinnoitia

Google tarjoaa huomattavan joukon integroituja palveluita.
Kun haluat olla perillä siitä. miten käytät palveluja on siihen kaksi Googlen web-sivua:

Oman tilipalvelut: https://myaccount.google.com/?pli=1

Tämän sivun alta löydät kaikki omaan Google-toimintaa liittyvät tiedot

Kirjautuminen ja tietosuoja

Googleen kirjautuminen
Laite- ja tietoturvatapahtumat
Sovellukset, joilla on tilin käyttöoikeus

Henkilötiedot ja yksityisyys

Henkilökohtaiset tietosi
Yhteystiedot
Hallinnoi toimintaasi Googlessa
Mainosasetukset
Hallinnoi sisältöäsi

Tiliasetukset

Maksut
Ostokset, tilaukset ja varaukset
Kieli ja Input Tools
Esteettömyys
Google Drive -tallennustilasi
Poista tilisi tai palveluita

Tietoja Googlesta
Tietosuojakäytäntö
Ohje ja palaute

Tämä siis sisältää kaikki omaan Google-tiliin liittyvät tiedot ja niiden hallinnan.

Oman tilin hallinointipaneeli: https://myaccount.google.com/dashboard

Lopuksi vielä pikku yksityiskohta: Sijaintihistoria.

Sähköposti: Käsitteitä ja käytäntöjä

Sähköposteista näyttää sekä käsitteet että perusasiat näyttävät olevan suloisessa sekamelskassa. Tässä yritys suoristaa tätä sotkua:

Perusasioita
Sähköpostin ydin on sähköpostipalvelin. Joka nimensä mukaan on palvelimella toimiva sovellus. Asiakas voi kirjautua palvelimen sähköpostiin verkon välityksellä. Silloin asiakkaan on luotava asiakastunnus ( asiakastili), jonka avulla sisään tuleva asiakas tunnistetaan ja samassa yhteydessä hänelle perustetaan yksi tai useampi postilaatikko. Tämän jälkeen asiakas voi ryhtyä lähettämään ja vastaanottamaan sähköpostiviestejä.

Protokollat
Tämän lisäksi asiakas tarvitsee ainakin yhden sähköpostin käyttöliittymän, joka osaa muodostaa sähköpostiprotokollan (SMTP) mukaisia viestejä. Postien lukemiseen tarvitaan ohjelma, joka osaa lukea joko POP3 (Post Office Protocol version 3) tai IMAP ( Internet Message Access Protocol). POP3 on vanhin protokolla ja se perusmuodossa se siis lataa kaikki saapuneet asiakkaan koneelle ja samalla hävittää ne palvelimelta. IMAP on uudempi protokolla. Se ei lataa posteja työasemalle vaan se osaa lukea postipalvelimen hakemistoja. Näin postilaatikon haltija voi muodostaa palvelimelle kansioita.

Erilisista käyttöliittymistä
Lopuksi on postin käyttäjän käyttöliittymä. Kun sähköposti oli vielä nuori ja POP -protokolla ainoa, niin asiakkaan käyttöliittymän piti olla työaseman postisovellus, joka luki postit ja talletti ne paikallisesti omalle kovalevylle jossa käyttäjä voi niitä ohjelman avulla käyttää. Tässä järjestelyssä oli heikkouksia. Jos työaseman kovalevy hajosi, eikä varmistuksia ollut niin siinä hävisivät postistit samalla kertaa. Toinen pulma oli se, että jos/kun tiedonsiirron aikana työasemaan tai postiohjelmaan tuli jokin ongelma ja kone jäi hengaamaan, niin kone piti buutata ja kaikki siirretyt postit hävisivät lukemattomina samalla. Ehkä juuri näiden vakavien heikkouksien ja levytilan halpenemisen myötä tuli käyttöön IMAP.

Nykyään suurin osa postisovelluksista ovat itse asiassa palvelimen etäkäyttöliittymiä. Näin postit säilytetään pysyvästi palvelimella ja niitä käytetään sieltä. Näissä käyttöliittymissä on sitten liitetiedostojen latausmahdollisuus. Tällaisia sovelluksia ovat tietenkin selainten sähköpostisivut kuten Chromen Gmail:n mail.google.com. Samalla tavalla toimivat esimerkiksi kaikki Android postiapplikaatiot, kuten Googlen Mail. Nykyään tällä tavalla voi toki myös käyttää ohjelmistoja, joissa on myös aito client-osuus kuten ThunderBirdia.

Tällaisillakin sovelluksilla on oma heikkoutensa: kun verkkoyhteys on poikki, ei posteja voi väliaikaisesti lukea. Hankalaan tilanteeseen voi joutua esimerkiksi siten, että on puhelimella tehty lennon boardingpass ja se on vain postipalvelimella. Jos sitten lentokentällä on sellaiset olosuhteen, että verkkoyhteys ei portilla onnistukaan niin vaikeuksissa ollaan. Näitä tilanteita varten Android-posteissa on asetus: tee viesti off-line luettavaksi, jolloin postiohjelma tekee viestistä paikallisen kopion. Tästä syystä teenkin näissä tilanteissa edellisen lisäksi varausjärjestelmässä valinnan lähettää boardingpass liitetiedostona ja sitten lataan sen saman tien mobiililaittelle.

Tietoturvahuiputuksesta

Tietoturvayhtiöt ovat pukkeja kaalimaan vartijoina. Aika käsittämätöntä, että joku väittää

olevansa oman tuotteensa puolueeton arvioija! Miten monta kaapattua tai muuten

hyväksikäytettyä Android -puhelinta tai tablettia on Suomesta todennettavasti raportoitu

vaikka viimeisen kahden vuoden aikana? Minun tietääkseni ei YHTÄÄN! Jos kerran uhka on todellinen, niin silloin tapauksia pitäisi olla ainakin kymmeniä tuhansia. Tosiasia on, että

haittaohjelmien teko ja levitys on monimutkaista huippuammattilaisten puuhaa. Nämä eivät

pikkurahojen takia tuollaisia tee, vaan tuottojen pitää olla viisi tai kuusi numeroisia lukuja!

Defender on aivan riittävä suoja Windowsille ja en tunne tai tiedä yhtään tilannetta, jossa

ylipäänsä tavallisille kotikäyttäjälle olisi aiheutunut merkittävää haitta troijallaisita tai

viruksista. Jos jollain on TODISTETTAVISSA olevia tällaisia tilanteita olen niistä kiinnostunut.

Ainoa kiistatta laajalle levinnyt tietoturvauhka on Windowsin kohdistuvat kiristysohjelmat

esim. WanaCrypt0r , mutta nämäkään eivät pääse hyökkäämään kun käyttöjärjestelmän

normaaleista päivityksistä on huolehdittu. Niinpä tämäkin leviää organisaatioiden

sisäverkoissa.

Android- laitteissa tietoturvaohjelmistot hidastavat laitteiden toimintaa ja kuluttavat akkua.

KAIKISSA tapauksissa tärkein tietoturva - ja lähes ilmainen - on ottaa omista tärkeistä

tiedoista ( esim. dokumentit, valokuvat ja video) varmuuskopiot joko pilveen tai ulkoiselle

kovalevylle. Kun PC:n varmistaa ulkoiselle kovalevylle, pitää ko. levy pitää muuna aikana irti tietokoneesta.